TOTUUS JA OIKEUS
Nyt on luettu ja ihmetelty hallinto-oikeuden päätöstä. Tarkkaan syynätty lakipykälät.
Mietitty mikä ja missä mättää. Ymmärrys pakenee kevätmyrskyjen mukaan. Sanat eivät riitä kertomaan.
Paljon paperia on tuhlattu, kiitos nykyaikaistuneen tekniikan. Paljon sanoja, vastaan ja puolesta.
“On kaikki laulettu kerran, sanat muuttaa vain muotoaan”. Samoilla sanoilla ilmaistuna monenlaista.
MUTTA…. KUKA NIITÄ LUKEE?
Onko ne luettu hallinto-oikeudessa? Onko lastensuojelun asianajaja tai oma asianajajamme niihin perehtynyt?
Ihmetellä täytyy, miten niin monen silmäparin paneutuessa asian ytimiin, hallinto-oikeuden päätöksen ytimestä löytyy
AITO, PUHDAS JA REHELLINEN VALHE!
Hallinto-oikeus on arvioinut asianajajien sanailukilpaa. Sitähän se pohjimmiltaan on. Vaikka suullinen kuuleminenkin
järjestettiin, kovin vähäiseksi jää asianosaisten osuus ja puhutun sanan merkitys.
On ymmärrettävää, että hallinto-oikeus arvioidessaan asioiden suhdetta toisiinsa, päätyy johonkin arvioon.
Sekoittamalla sopivasti asioita saadaan kunnon soppa. Kun äidin vuodelta 2001, edellisen avioliiton ajoilta, olevan lääkärinlausunnon sekaan sotketaan nykyinen aviomies, on keitos valmis. Nykyisellä miehellä voidaan osoittaa olevan riippuvuussuhde vaimonsa lääkärinlausuntoon.
Näin ASIASSA ON TULLUT SELVITETYKSI, että lapsen kasvuolosuhteet ovat vanhempiensa luona olleet puutteelliset ja hänen terveytensä ja kehityksensä on uhannut vakavasti vaarantua. TÄMÄ EI OLE VALHE, asia on tullut selvitetyksi.
Kukaan ei vaan ole kiinnittänyt pienintäkään huomiota siihen, että lapsi kehittyi ikäkäyräänsä vastaavasti. Joiltakin osin huomattavasti ikätasoaan edellä. Terveydessä ei ollut mitään huomauttamista, ainakaan lastenneuvolan mukaan.
Lapsen terveys ja kehitys on vaarantunut sijoituksen alettua. Heitä joilla on vallan kahva kourassaan LAPSEN VOINTI EI KIINNOSTA.
Hallinto-oikeus tietää mikä on hyvä. Tähän nähden ASIASSA ON ARVIOITAVA, että sijaishuolto vastaa tällä hetkellä lapsen tarpeita saa siellä tarvitsemansa huolenpidon sekä turvallisen ja vakaan kasvuympäristön.
VANHASTAAN SANOTAAN: MIKÄ EI OLE OIKEUS, EI VOI OLLA LAKI.
Kysymyksiä jää, vastatkoon ken ymmärtää.
“MUMMO AUTA”, KUINKA UNOHTAA VOI LAPSEN SANAT.
JEESUS AUTA AUTTAMAAN! AVAA ARMOVIRRAN HANAT.
PITKÄPERJANTAIN DRAAMA ELÄÄ.
VIATON TUODAAN OIKEUDEN ETEEN.
VASTUSTAJAT VAATIVAT HÄNEN VERTAAN,
TIETÄMÄTTÄ ETTÄ SE ON OLEVA HEIDÄNKIN PELASTUKSENSA.
VIATON SAA RAGAISTUKSEN, SYYLLINEN VAPAUTETAAN.
SYYTÖN TUOMITAAN, HÄN SAA KÄRSIÄ, HÄNET RUOSKITAAN
PILATUS PESEE PELOISSAAN KÄTENSÄ. KATSOKAA ITSE ETEENNE!
YLIPAPIT JAKIRJANOPPINEET SÄILYTTÄVÄT ASEMANSA.
BARABBAAT HALLITSEVAT. SIJAISKÄRSIJÄ KANTAA TUOMION.
VIATON KULKEE RISTIÄÄN KANTAEN, KAUPUNGIN ULKOPUOLELLE.
IHMISEN HINTA, 30 KULTARAHAA KIERII TEMPPELIN LATTIALLE.
KAVALTAJAN TUSKA EI KOSKETA, AUTTAJA ON GOLGATALLA.
JUUDAS EI PYYDÄ ARMOA VAAN TUOMITSEE ITSENSÄ.
VIATON NAULITAAN RISTIIN, HÄN KÄRSII,SOVITTAA.
PIMEYS LANKEAA YLI KAIKEN MAAN, VIATON VERI VUOTAA.
“JUMALANI, JUMALANI, MIKSI MINUT HYLKÄSIT?”
VIATON HUUTAA SUURELLA ÄÄNELLÄ, ANTAA HENKENSÄ, PIMEYS HAIHTUU.
ESIRIPPU REPEÄÄ , YLHÄÄLTÄ ALAS ASTI. TOTUUS PALJASTUU.
JUMALAN TAHTO TOTEUTUU. “TOTISESTI TÄMÄ IHMINEN OLI JUMALAN POIKA”.
VIATON ON TÄYTTÄNYT JUMALA SUUNNITEMAN. HÄNET HAUDATAAN.
JOKU MUISTAA VIELÄ HÄNEN SANOJAAN: KOLMANTENA PÄIVÄNÄ……
SE ON ESTETTÄVÄ! TOTUUDEN ON MAATTAVA HAUDASSAAN!
Tänäänkin viaton kärsii.
ihmisen hinta on halpa.
Pilatus pesee kätensä
Barabbas saa hallita.
Repeääkö esirippu,
paljastuuko totuus?
Se makaa haudassaan.
Kuka vierittäisi kiven?
” EI MUUTA TOIVOA MEILLE ANNETTU,
KUIN TYHJÄ RISTIN PUU, AUENNUT HAUDAN SUU”.
HELKA HIRVONEN
Hallinto-oikeuden päätös on vihdoin valmis. Kielteinen. Lastensuojelun keittämän sopan suolan maistelu. Ei yllätyksiä, ei mitään raflaavaa. 8:n kk:n odotuksen jälkeenkin, keskosena syntynyt.
Perusteluista syntyy ufomainen sielunmaisema, tunnetiloineen. Kummajainen, jonka väritys on maan asukkaalle vieras ja outo. Ufojuttujen tapaan asioita on imuroitu ja ulos tullessaan ne ovat kokeneet suuria muutoksia.
Lääkärintodistukset ja epikriisit, jotka tukevat vanhempien kykyä toimia kasvattajina ovat hävinneet kuuluisaan “mustaan aukkoon”.
Tuuleen on lentänyt monenlaista aineistoa. Säästeliäästi talletettuna, asiakirjoihin, on säilynyt vanhempien kannalta epäedullinen aineisto, huolellisin sanakääntein valikoituna.
Lieneekö lastensuojelulla oikeus salata todistusaineistoa, silloin kun se tukee vanhempia.
Koskeeko Suomen rikoslain 15 luku myös lastensuojelua?
Onko tässä tapauksessa annettu väärä tieto tai jonkin seikan salaaminen, perätön lausuma?
Onko lapsen huostaaminen, salatun todistusaineiston seurauksena, ankara seuraamus?
Entä saako sosiaaliviranomainen samanlaisen rangaistuksen kuin muu oikeushenkilö?
Saako sosiaaliviranomainen lämmittää jakkaraansa, jos hänen havaitaan rikkoneen lakia vai odottaako häntä vankeustuomio,
kuten “normaali” kansalaistakin?
Asia on nyt pahasti kyseenalainen. Kysymykset eivät ole retorisia, ne vaativat vastauksensa.
Taistelu jatkuu: “Ei oikeutta maassa saa, jokk´ sitt´ei itse hanki” -tunnelmissa.
Tässä välillä saatamme klaanimme vanhimman maalliset jäännökset haudan syliin. Kaipaamme tätä uskollista esirukoilijaa.
Hänen rukouksensa ovat kantaneet meitä ja kantavat olevia sekä tulevia sukupolvia.
Hän tahtoi kaikki turvaan, kuiskaten:” Lähdetään kotiin, taivaan kotiin. Lähdetään yhdessä!” Hän lähti, me jäimme.
Ehkä meillä on vielä tekemätöntä työtä. Jumala meitä auttakoon kaikessa, mikä meitä kohtaa.
MUA SIIPEIS SUOJAAN KÄTKE
OI JEESUS, HERRANI
SUOJASSAS SUO MUN OLLA.
JOS KUINKA KÄVISI.
SÄ KAIKEKS´TULE MULLE
VALOLLAS NEUVOILLAS.
SUO JOKA PÄIVÄ ELÄÄ,
SUN YKSIN ARMOSTAS.
HELKA HIRVONEN
Uusi vuosi ei ole tuonut uusia, ainoastaan rumempia tuulia lastensuojelun saralle.
Palavereissa puhutut ja sovitut asiat ovat kirjoitettuna kovin erilaisia. Tapaamisrajoitus on nyt vahvistettu päätöksellä. Päätöksestä voi toki valittaa hallinto-oikeuteen. Milloin se käsitellään, tänä vai ensi vuonna? Tapaamiset ovat olleet ennallaan jo kauan, miksi siis päätös juuri nyt. Mitään ei tehdä turhaan, tätä päätöstä käytetään perhettä vastaan.
Lapsi on laihtunut sijoituksen aikana. Ravitsemuksen riittämättömyydestä on puhuttu monessa palaverissa. Nyt lapsen kynnet halkeilevat, se johtuu kuulemma enterorokosta jonka hän sairasti syksyllä. Jos tällainen jälkitauti on tullut rokosta, eikö lapsi pitäisi viedä lääkärille?
Aiemmin, useampaankin kertaan on keskusteltu lapsen maitoannoksista, jotka olivat liian pieniä.
Lapselle on myös kehittynyt liimakorva. Useita pitkittyneitä nuha/keuhkoputken tulehduksia on ollut. Vanhemmat ovat vaatineet toimittamaan lapsi lääkäriin. Mutta ei! Vasta kun korvatulehdus on jo pahana, hänet viedään lääkäriin.
Lasta on käytetty KYS:n korvalääkärillä. Aika salattiin vanhemmilta vaikka palaverissa, oma hoitaja vakuutti että asiasta ilmoitetaan vanhemmille ja he voivat tulla mukaan. Olin soittanut joitakin päiviä aiemmin sijoitus paikkaan ja sanonut, että vanhempia on uskottava ja toimitettava lapsi lääkäriin. Minulle soitti eräs hoitajista torstaina ja kertoi, että lapsella on KYS:llä käynti maanantaina.Pyysin häntä ilmoittamaan asiasta vanhemmille ja hän lupasi huolehtia asiasta.
Maanantaina laitoksen johtajatar soitti vanhemmille ilmoittaen, että lapsi oli terve eikä enää nuhainen. KYS:lle menosta hän ei maininnut sanaakaan.
Tänään vanhempien vieraillessa lapsen luona, sama hoitaja joka soitti minulle torstaina oli kertonut ettei tiennyt lainkaan Kuopiossa käynnistä.
NÖYRÄT KIITOKSET TEILLE, ARVOISA ROUVA TASAVALLAN PRESIDENTTI, siitä että asiaan perehdyttyänne olette ohjanneet sen edelleen, tutkittavaksi mahdollisia toimenpiteitä varten.
Sydämelliset kiitoksemme myös kaikille niille tahoille, jotka osaltanne pyritte selvittämään asioita!
VOIMIA KAIKILLE TEILLE JOTKA JAATTE KOKEMUKSEMME. TIEDÄN, TEITÄ ON PALJON SAMASSA TILANTEESSA. Siksi rohkenen tuoda asioita esille. Toivon, että se auttaisi rohkeasti taistelemaan omien oikeuksien ja totuuden puolesta!
HELKA HIRVONEN
SUOMI NIMISESSÄ HYVINVOINTI YHTEISKUNNASSA
Wanha vuosi on mennyt, emme saa menetettyä aikaa takaisin. Surullista se on etenkin lasten kohdalla. On menetetty monia kuukausia, monia kehitys vaiheita, jotka olisivat olleet niin tärkeitä lapselle ja vanhemmille.
Sijoitus paikoissa heitä pyritään kasvattamaan kaikki samaan muottiin. PERSOONALLISUUDEN KEHITYKSELLE EI OLE TILAA. Lapsen ollessa iässä, jossa tunteet opitaan, hänet pannaan nurkkaan seisomaan.
Mitä lapsi nurkassa oppii? Hänet pitäisi ottaa syliin ja kertoa, että kaveriin sattuu jos lyöt jne. Lapsi oppii varsin helposti säälin tunteet ja ymmärtää tekojensa seuraukset. Samalla alkaa kehittyä vastuun tunto.
Vai lienenkö tulkinnut väärin, kun olen huomannut lasten osaavan omatoimisesti mennä nurkkaan seisomaan?
Tässä pyhien lomassa on tullut pidettyä yhteyttä kanssa sisariin ja veljiin. Olen antanut kertoa itselleni sellaistakin, että sosiaalityöntekijöiden kelpoisuus pisteytys tapahtuu, huostaan ottojen määrällä!! Huostaaminenhan lyhyesti sanottuna tarkoittaa; lasten suojelun keinojen loppumista. Pisteet tulisi antaa heille, joilla on ollut keinoja hoitaa asiat muulla tavoin.
JOS TÄMÄ “SAVU” NOUSEE TULESTA, eli on totta, mitä pitäisikään ajatella!
On ollut myös yhteydenottoja, joissa on toivottu ISO ÄITIEN YHTEISTÄ TOIMINTAA. Näillä sivuillahan ei saa ryhtyä yllyttämään ketään mihinkään. Joten pois se! Kautta aikojen monissa maissa äidit tai iso-äidit ovat päättäneet tarttua asioihin. Helposti nuo liikkeet ovat herättäneet myös kansainvälistä huomiota.
Olen saanut kuulla monia ISOÄITEJÄ, JOTKA PELON SEKAISIN TUNTEIN OTTAVAT YHTEYTTÄ. Tuskaa on paljon, samoin tietämättömyyttä. Ihmiset uskovat oikeuden mukaisuuteen, luottavat yhteiskunnan päättäjiin ja pettyvät kerta kerran jälkeen.
Itse olen valmis laittamaan tumput kouraan ja tallukkaat jalkaan. Eväsreppu selkään ja vaikka minkälaiselle jotokselle asian puolesta.
Joillakin paikka kunnilla on huostattujen lasten vanhemmille vertaisryhmiä, iso vanhemmatkin ovat tervetulleita. Sieltä saa myös tietoa, että pääsee asioiden tiedon portaille.
VOISIKO 2009 OLLA ISO ÄITIEN VUOSI?? Sinä voit itse päättää, omalta osaltasi.
VOIMIA TÄHÄN VUOTEEN, PÄIVÄ KERRALLAAN.
Helka Hirvonen
Istuin ja valvoin sairaalan yössä. Siinä he lepäsivät, vierekkäin siirretyissä sängyissä. Sairaalaan sopeutuminen oli kova kokemus. Kaksi kertaa nuoruudessaan evakkoon lähtenyt vanhus haki lapsena orvoksi jääneen, vanhuksen kättä
“Missä se rakas on?”. Käsi tarttuu käteen, tuo lohtua ja turvaa. Evakko-tyttö ei saa unta: “Minulla ei ole edes kotia enää!”. Orpo-poika nukkuu ainoalla kuulevalla korvallaan,
ei kuule toisen sanoja. Toisella kyljellä nukkuminen ei enää onnistu.
Kuulo meni, kun lapsena märkinyttä korvaa ei hoidettu. “Kauniit korvat”, sanoi lääkäri, kun orpo poika tuli vastaanotolle. Vuosien saatossa vaurio levisi kuulo luihin ja korvan ympäristöön. Aikuisena tehdyt kaksi suurta leikkausta pelastivat hengen, kuulo oli mennyt. Samoin kuuloluut poistettiin.
Evakko-tytön uni on levotonta ja tuskaista, valvomme aamuyöhön. Istun sängyn laidalle, silittelen ja koetan lohduttaa. “Ei mitään hätää”.
-”Missä se rakas on?”. “Tuossa kuorsaa vieressä” -”Hyvä on”. Isäkin herää, annan hänelle merkin, hän saa nukkua. Istun sängyn laidalla tunnista toiseen. Samat kysymykset, samat vastaukset. “HYVÄ ON”.
LÄHEISEN LÄSNÄOLO ON TÄRKEÄÄ. KÄSI KÄDESSÄ TURVALLISEMPAA.
Siinä on aikaa miettiä, tunnit kuluu verkalleen. Käy mielessä se aika kun istuin teholla pidellen tajutonta poikaani kädestä. Hän ei ole tajuissaan, näyttää ettei hän tiedosta läsnä oloani. Uskon, että kädestä pitäminen antaa hänelle voimia ja hän tuntee jossain. Sairaalasta lähdettyäni, hän oli ollut levoton. Levottumuus tuli päivä päivän jälkeen, kun lähdin hänen luotaan.
Niin kulkevat muistikuvat. PIENI KÄSI OJENTUU: “MUMMO AUTA”. Tämä pieni käsi on poikani lapsen, hänen isäänsä olin pitänyt kädestä sairaalassa.
Käsillä voi tehdä hyvää ja pahaa. Kädet voi pyytää ja antaa.
Vanhuksen uurteiden alla lyö rakkautta janoava sydän. Pieni pullea käsi pyytää apua. Suku polvien ketjussa, olen yksi niistä käsistä, joka on ojentunut ottamaan ja antamaan.
KÄTENI ON LIIAN LYHYT AUTTAMAAN PIENTÄ LASTA. SIIHEN TARVITAAN ENEMMÄN. JUMALAN KÄSI.
Hänen kätensä auttoi poikaani tajuihinsa. Hänen kätensä on ollut evakko-tytön ja orpo-pojan yllä, auttajana, läpi vaikeiden vaiheiden. Hänen kättänsä rukoilemme auttamaan myös pienokaista. Hänen rakkauteensa turvaamme, yli ihmismielten ja -viisauden.
Kuka voi riistää meidät Hänen kädestänsä? HÄNEN KÄTENSÄ PITÄÄ, vaikka oma otteemme väsyisi.
Lapsukainen sairastaa korvatulehdusta, pitkittyneen keuhkoputkentulehduksen seurauksena. Moneskohan tämän sijoituksen aikana!? On äärimmäisen vaikeaa saada perille, että astma epäilyn takia, lapsi pitää viedä oikea-aikaisesti lääkäriin, ennen korva tulehdusta.
Nyt lääkäri on taas puhunut putkien laittamisesta korviin. Ihan tahallaan lapsi jätetään hoitamatta, omaisia ei kuunnella. Kuukauden verran omaiset ovat jo nähneet lapsen tarvitsevan lääkärin hoitoa.
Kokeeko lapsi iso ukin kohtalon, sen takia ettei tässä yhteiskunnassa ole opittu mitään. Näinkö historia toistaa itseään!?
EN JAKSA KÄSITTÄÄ TAHALLISTA LAPSEN HOIDON LAIMIN LYÖNTIÄ, ENEMPÄÄ KUIN VANHEMMATKAAN.
Nyt lapselle on haettu lapsenedunvalvojaa käräjäoikeudelta. Perusteluissa mainitaan syyksi, vanhempien huoli lapsen psyykkisestä tilanteesta. Lasten suojelun huoli vanhempien kyvystä ajatella lapsen parasta!!!
Lisäksi PERUSTEENA ON, ETTÄ LAPSEN TILANTEESTA ON KÄYTY KESKUSTELUA Internetissä. Vanhemmat ovat toki syyttömiä, näitä keskusteluja on käyneet ihmiset, jotka ovat kokeneet samaa sekä iso äiti ja iso täti. Jossakin välissä taisi osallistua myös lasten suojelun täti.
MUTTA VANHEMMILLE JA LAPSELLE HAETAAN KOSTOA.
Tämä menee ikään kuin Sven Duuvalla aikanaan: “Tek oikeaan tai vasempaan, päinvastoin aina vaan”. Kuitenkin hän oli sankari, vaikka ei siitä mainetta saanut.
Tässä sodassa ei ole sankareita, on vai häviäjiä. Uusia evakko-tyttöjä ja orpo-poikia. Toivottavasti kädet löytävät toisensa…
HELKA HIRVONEN -kaksikätinen isoäiti
Lueskelin sivujamme. Voi, kuinka sinisilmäisinä läksimmekään matkaan.Ei ollut tietoa, edes siitä että, LASTENSUOJELUN HUOLI, on sellaisenaan huostaamisen perusta,
Nyt on saatu raottaa salaisuuden verhoa, lastensuojelun valoihin ja varjoihin. Myös siihen minkälainen valta heille on annettu.
Päätin lopettaa syömisen, yhden palaverin jälkeen. Valhe, joka siellä puhuttiin oli kerta kaikkiaan uskomaton. En ollut läsnä tuossa palaverissa, oli ammatti-ihmiset paikalla turvaamassa vanhempien oikeutta, tulla kuulluiksi.
Huoli lapsen voinnista oli suuri ja aiheellinen. Mummon pikku Peppunen on nyt SYVÄJÄÄDYTETTY LAPSI.
Silmät kertovat jään paksuudesta. Muuri on valmis, ovi on sulkeutunut.
Näin on pienen ihmisen sielun kannel hyytynyt, kylmässä maailmassa. Vilja paleltunut jo oraalle noustessaan. Häneltä riistettiin subjektiivinen sisäisen vapauden ja turvallisuuden kokemuksen tunne.
On tuskallista ajatella kykeneekö hän, milloinaan, murtamaan sitä kuorta joka suojaa hänen sisäistä lastaan, kohti aikuisuutta. Tulee olemaan kovan ponnistelun ja vahvan tahtotilan tulosta, jos hän pystyy murtautumaan läpi mustan jään. Siihen tarvitaan puhdasta rakkautta ja sen tuomaa tukea ja turvaa.
Silmäni eivät tuota taistelua tule näkemään, jos lapsi ei pääse rakastamiensa ihmisten hoivaa.
Tätä LASTA HALUTAAN, eikä sillä ole mitään tekemistä LAPSEN EDUN TAI HUOSTAAMISEN TARPEEN KANSSA.
Olemme jo kauan tienneet, että LAPSI HALUTAAN. Sitä miten hyvin suojattu tällainen asia voi olla, emme tienneet. Rahakaan ei ole tuntematon käsite näissä asioissa. Aina sillä on oma tuoli varattuna paikassa tai toisessa.
Tässä taistelussa ei oikeaa säveltä ole olemassakaan. Kirkkainkin sävel saa ylleen tumman kaavun.
-OLEN KANNEL EPÄVIREINEN
OLEN SOITIN KELVOTON
KUN SOIN, VOIN ITSE KUULLA
JOKA SÄVEL VÄÄRÄ ON.
HELKA HIRVONEN
Aikoinaan lakia päähän päntännyt opettajani opetti:”VILPITÖN MIELI ON SUOJATTU”. ELI JOS OLEN TOIMINUT VILPITTÖMÄSSÄ MIELESSÄ, vaikkakin erheellisesti, vastoin parempaa tietoa tai ymmärrystä, nautin lain antamaa suojaa. Lienenkö ymmärtänyt väärin, vai lieneekö tämä, vilpitöntä mieltä suojaava laki kumottu.
ISO ÄIDIN JA LAPSEN SUHDE ON YLILUONNOLLISEN VAHVA.
On vaikeaa ymmärtää niitä energioita, joita tämä suhde on nostanut esiin. Siinä on jotakin, minkä yli ei kävele mikään tai kukaan tästä maailmasta oleva. Se lanka voi olla ohut, mutta se kestää.
Kaikki kiitos ihmisille, jotka ovat tukeneet ja tukevat taisteluamme. Ilman lapsen omaa taistelutahtoa homma olisi kaatunut kauan sitten.
“Lapset ovat Suomen tulevaisuus”, saarnattiin isenäisyyspäivän Jumalan palveluksessa.
SUOMI, ÄITI MAA, MITEN MAKAAT TÄNÄ PÄIVÄNÄ? Miksi sylisi on niin kylmä lapsillesi? Tuhoatko oman tulevaisuutesi, panemalla lapsesi vetämään iestä, joka ei heille kuulu? Olet kuin vaimo joka hylkää lapsensa, kaupittelee heitä samoilla TOREILLA, JOILLA OIKEUS KOMPASTELEE. Onko silmäsi häikäistynyt markkinavoimien kimalluksessa?
Onko oikein, että lasten kustannuksella voidaan tehdä rahaa? Eikö edes kuntatasolla huoleta hinta, joka maksetaan veronmaksajien rahoilla! Tapasin ennen kunnallisvaaleja, tällaisen kukkaron vartijan. Lupasi panna toimeksi, vaan eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Enpä itsekään nimipäiväkorttia hänelle lähettänyt.
Lastensuojelun raportit luettuaan, ymmärtää, miksi lapsi on ollut ihan pakko huostata. KUNNES RIITTÄVÄN PITKÄLLE LUETTUAAN HUOMAA, ETTÄ ASIAKIRJAT KUMOAVAT TOISENSA. Noin kolme kuukautta sitten kirjoitetuissa asiakirjoissa , vai pitäisikö suoraan sanoa satu kirjoissa, on mm. mainittu, että EROITKUJA EI OLE. Kuukausia myöhemmin on kirjattu EROITKUJA EI ENÄÄ OLE!
KERTOKOON, KEN´ YMMÄRTÄÄ,
MITÄ LAUSEET TARKOITTAA.
Lapsenlapseni pyyntöä en voi vastustaa. Särkynein sydämin, vilpittömin mielin teen minkä voin.
Päättäjien olisi hyvä ymmärtää, että olen vain yksinkertainen muori pahanen. Vilpittömässä auttamishalussani, saatan tehdä virhe liikkeitä. Tämä ei ole uhkaus. Tyhmyyksissään voi tekaista jos jotakin. Sen verran järkeä on, etten oksennukselleni palaa.
OI, SINÄ LAPSONEN VIELÄ NIIN PIENI
VAIKEA KULKUINEN ON SINUN TIESI.
ITKUSI PEITTÄEN TAAKKASI KANNAT
VAIETEN KÄRSIT, PUUTTUVAT SANAT.
MUURISI TAKANA SUURI ON SURU
RAKKAUDEN MAAHAN SYVÄ KURU.
OI, TAIVAAN ENKELIT SUOJELKAA
SIIVIN VALKOISIN PIENTÄ KULKIJAA!
KIITOS VAPAUDESTA JA VASTUUSTA
Jumala, kansojen Herra. Tänään kiitän Sinua
kotimaastani ja sen vapaudesta. Kiitos
vapaudesta päättää omista asioistamme;
vapaudesta matkustaa minne haluamme;
vapaudesta sanoa ilman pelkoa mitä ajattelemme;
vapaudesta kokoontua kuulemaan Sinun sanaasi ja
rukoilemaan Sinua.
Muistan tänään edessäsi kaikkia ihmisiä, joilla ei
ole vapautta. Rukoilen Sinua
niiden puolesta, joita sorretaan ja halveksitaan
ihonvärinsä tai köyhyytensä tähden;
Niiden puolesta,jotka vuodesta toiseen ilman
toivoa viruvat vankiloissa ja pakolaisleireillä;
Niiden puolesta, jotka ovat tietämättömyyden ja
monenlaisten pelkojen vallassa;
niiden puolesta, joilla ei ole vapautta
kokoontua ylistämään Sinua.
Auta minua näkemään vapauteen
sisältyvä vastuu.
Kiitos että olen vapaa tekemään
hyvää lähimmäisilleni.
RAIMO HARJULA
(KOTIEN RUKOUSKIRJA)
Lihavointi: HELKA HIRVONEN
LAPSEN VANHEMMILLA “HUOLI”, LASTENSUOJELUN, EPÄVAKAUDESTA JA ÄIDIN PSYYKKISEN VOINNIN ARVIOINTIKYVYSTÄ!
Sijoituksen alettua, 6.8.08 pidetystä palaverista kirjattuun, asiakassuunnitelmaan on piirretty “kukkasia”. Sijoituksen aikaisiin tukitoimiin, vanhemmille, on kirjattu: “Sosiaalityöntekijöiden ohjaus ja neuvonta”.
Samassa asiakirjassa on myös teksti: “Sijoituksen aikana “lapsi” on voinut eri osapuolten näkemysten mukaan hyvin.”…… “Hän iloitsee, kun mummo ja vanhemmat tulevat häntä katsomaan, mutta erohetketkään eivät ole vaikeita”.On se hyvä, että on olemassa asiakirjat!!!
Omassa päässä on aivan toisenlaisia muistijälkiä: Ahdistunutta eroitkua ja lapselle vierasta käyttäytymistä, sanojen katoamista jne. Muistan myös osapuolilla olleen voimakkaasti eriävät näkemykset lapsen voinnista, etenkin psyykkisestä voinnista.
Lienee siirtyvää laatua nämä muistikuvat, kun vanhemmilla on aivan samanlaisia muistoja! SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN OHJAUS JA NEUVONTA, oli perin hallan arka “kukkanen” ja paleltui jo ennen ensimmäisiä hallaöitä. Marraskuuta 18:sta olen kirjoittanut sosiaalityöntekijöiden lupauksesta, käydä tarkistamassa kotiolot.
Tänään oli tuo kauan odotettu päivä. Aamulla se peruttiin, saatesanoilla: “Ettehän tekään ole käyneet katsomassa lasta”. Tällä viikolla vanhemmat eivät ole päässeet vierailuille, kun auto on korjattavana. Viime viikolla he kävivät kolme kertaa, heille korvataan korkeintaan kaksi matkaa viikossa.
Uskokaa tai älkää, HÄPEÄN SUOMALAISEN LASTENSUOJELUN PUOLESTA!
Edellisessä palaverissa, äiti oli mukana henkeään uhmaten. Oli korkea kuume ja tulehdus, joka oli kehittynyt hengenvaaralliselle asteelle. Äiti oli silmin nähden sairas ja hänellä oli vaikeaa kipujen kanssa.
Vaan, eipä kaikkinäkevä lastensuojelu huomannut mitään. Asiakirjaan piirrettiin, jälleen kerran: “Lastensuojelulle jäi huoli äidin psyykkisestä jaksamisesta”. Tällä kertaa olisi sopinut olla huoli muustakin voinnista.
Äiti ehti suoraan palaverista saamaan hoitoa. Antibioottitippaan, lääkäri ei enää siinä vaiheessa osannut kertoa ennustetta. Äidillä oli akuutisti edennyt, ihonalaiskudoksen laaja-alainen tulehdus. Seuraavaan istuntoon äiti tuli suoraan sairaalasta, jatko lääkitys mukanaan.
Avasin lastensuojelulle tilannetta. Ajattelin kerjätä muutaman myötätuntopisteen. Edellisellä kerralla äitiä kohdeltiin säälimättömästi. Huomasin, että LASTENSUOJELU ON PENSEÄ JA EPÄINHIMILLINEN.
Ristikuulustelu äidille, ei mitään myötätunnon elettä. Provosoiva niin kuin aina. Jostakin ihmeen syystä viimeisimmästä palaverista kirjoitetussa asiakirjassa lukee, lasta koskien:” Eroitkuja ei enää ole”!!!
Lieneekö muistijäljissäni sittenkin kuva todellisuudesta!? Nyt on kyllä ainakin VIII:n asteen huoli lastensuojelun tilanteesta. Ovatpa he menneet kirjaamaan senkin etteivät puhu vanhempien kanssa samaa kieltä!. Ehkäpä olisi parempi etteivät puhuisi mitään kieltä, vaan menisivät itseensä ja purisivat kielensä poikki.
Tosin laki määrää tällaisessa tilanteessa hankkimaan tulkin. Asioista eri mieltä oleminen ei tarkoita eri kielen puhumista. Asiakassuunnitelmaan kirjattu ohjaus ja neuvonta, olisi edellyttänyt “lastensuojelun huolen”, selittämistä. Kun kerran sille on kriteerit ja vyöhykkeet olemassa.
“LASTENSUOJELUN HUOLI”, oli sana, jota emme ymmärtäneet siinä laajuudessaan ja vakavuudessaan kuin olisi tullut tietää.EMME SAA SITÄ KOSKAAN ANTEEKSI! OLEMMEKO NYT ITSE AIHEUTTANEET LAPSEN KÄRSIMYKSEN?
-Sitä ei ole VIELÄ sanottu!
HELKA HIRVONEN
capridust
leijonarapu